Naisten ääni - ehdokkaiden mielipidekirjoituksia

Mihin riittävät kunnan ja kuntapäättäjän rahkeet?

Kuntien budjeteista noin 60 prosenttia kuluu varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestämiseen. Kuntavaaleissa on tärkeä puhua niistä asioista, joihin kuntapäättäjät voivat todella vaikuttaa.

Näihin asioihin kuntapäättäjät voivat vaikuttaa:

- kasvatuksella ja koulutuksella on riittävä rahoitus

- oppilaat ja opiskelijat saavat riittävästi tukea

- on riittävän pienet ryhmäkoot

- johtamiselle on aikaa ja opetusta antavat kelpoiset opettajat

- oppilaalla on rauha opiskella ja opettajalla rauha opettaa

- työskennellään ja opitaan terveellisissä ja turvallisissa tiloissa

- kunnassa on monipuolinen koulutustarjonta kansalaisopistoihin ja taiteen perusopetukseen saakka

Seija Sorsavirta

KM erityisopettaja

Raisio (Kok) , kuntavaaliehdokas

Hyvinvoiva kunta

Hyvinvointialueet ovat toimineet kolme vuotta. Vaikka Varsinais-Suomessa uudistuksessa korjattiin ehjää ja toimivaa, on paljon myönteistäkin tapahtunut. 

Hyvinvointialueiden lukuisat onnistumiset ovat jääneet säästöuutisoinnissa vähälle huomiolle. Perusterveydenhuollon kiireettömään hoitoon pääsy on nopeutunut, henkilöstöpula hieman helpottunut ja digitaaliset palvelut ovat yleistyneet. Kiireelliseen hoitoon pääsy toimii pääasiassa Suomessa hyvin. Moni alue on säästöpaineiden keskelläkin rakentanut uudenlaisia toimintatapoja. (Sosiaali- ja terveysministeriön selvitys sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä vuonna 2024, stm.fi 20.3.2025). 

Kunnassa, jota me haluamme rakentaa, jokainen voi elää hyvinvoivaa ja terveellistä arkea. Päätöksenteon eriytyminen kuitenkin haastaa tätä. Kunnan päättäjät keskittyvät huolehtimaan sivistyksestä ja alueen terveydestä. Eri päätöksenteon osa-alueiden tulisi toimia saumattomasti yhteen toinen toistaan tukien, kuntalainen kokonaisuutena huomioiden. Terveydenhuolto on kunnan näkökulmasta karannut kauas, koska päätöksenteko ja taloudellinen vastuu siitä on muualla. On tärkeää kuitenkin muistaa, että perusta hyvälle terveydelle luodaan kunnassa ja terveyspalveluita käyttävät ihmiset ovat lopulta kuntalaisia.

Kunnilla on tärkeä rooli yksilön hyvinvoinnin ylläpitämisessä esimerkiksi yksinäisyyden ja liikkumattomuuden vähentämisessä. Kuntosali, lasten leikkipaikat, nuorisotalot ja luontopolut ovat paikkoja, joissa syntyy hyvä arki ja uusia ystävyyssuhteita. Kunnassa pitää olla helposti saavutettavia liikunta-, harrastus-, ulkoilu- ja tapaamispaikkoja, jotka vastaavat erilaisten ryhmien tarpeisiin lapsista ikäihmisiin. Kunnan on myös tärkeää panostaa yhteisöllisyyteen mahdollistamalla erilaisia tapaamisen paikkoja.

Harrastamisen tulee olla ikään katsomatta helppoa ja siihen on oltava kaikilla mahdollisuus. On tärkeää pitää lähiliikuntapaikat ja virkistysalueet kunnossa ja huolehtia kevyen liikenteen väylistä, jotta jokaisella on mahdollisuus lisätä arkiliikuntaa osaksi päivärutiineja. Kunnan ja kolmannen sektorin yhteistyö on avainasemassa. Harrastaminen on mahdotonta, jos sille ei ole paikkaa. Yhteiset tilat tulee olla kaikkien käytettävissä. Erityisesti nuoria tulee tukea liikunnalliseen elämäntapaan ja harrastamiseen. Jokaisella tulee olla mahdollisuus vähintään yhteen itselleen sopivaan harrastukseen.

Orpon hallituksen tavoitteena on siirtää painopistettä korjaavista sote-palveluista kohti varhaisempaa tukea ja apua sekä ennaltaehkäisyä. Mielestämme kunnan vaikutus tässä on merkittävää. Haluamme olla edistämässä alueen ja kunnan hyvää yhteistyötä ja siten luoda meille kaikille eväät hyvään elämään.

Treenikaverit ja kokoomuksen ehdokkaat Ruskolla:

Miia Ojala (alue- ja kuntavaaliehdokas) ja Suvi Helenius (kuntavaaliehdokas)

Valtionosuusjärjestelmän uudistus on saatava pikaisesti

Sote-uudistuksen jälkeen kuntien valtionosuuksista vähennettiin yhtä paljon kuin kunnat itse maksoivat järjestämistään sote-palveluista ennen uudistusta. Jokseenkin syrjäisessä saaristokunnassamme Kustavissa, jossa ikärakenne on vielä muuta Suomea enemmän päälaellaan, sote-palveluiden järjestäminen on ollut suhteellisen kallista. Onnistuimme silti itse järjestämään asiat hyvin ja se tietysti maksoi suhteellisen paljon. Niinpä valtionosuutemme meni kovastikin pakkaselle.

Saaristolaissa (494/1981) sanotaan, että valtion on pyrittävä turvaamaan saariston kiinteä asutus luomalla väestölle riittävät mahdollisuudet toimeentuloon, liikkumiseen ja peruspalvelujen saantiin. Valtionosuuksia maksetaan, jotta kunta pystyy järjestämään palveluita. Aika ristiriitaista, että esimerkiksi vuonna 2023 Kustavi maksoi valtiolle valtionosuuksia noin 355 000 €. Siinä ei paljoa saaristolisä lämmittänyt. Sote-uudistus vei Kustavista palveluita ja me vielä joudumme maksamaan siitä. Että sellainen lakiin perustuva erityisstatus saaristokunnalle.

Kustavilla voi olla rikkaan kunnan maine, mutta ei se todellisuudessa kovin rikas ole, vaikka taloudesta sinänsä hyvää huolta on pidettykin. Kunnalla on myös edessä useita elinvoiman kannalta aivan välttämättömiä kiinteistöinvestointeja. On täysin kohtuutonta, että meitä rankaistaan vuosia siitä, että ollessamme aiemmin itse vastuussa sote-palveluiden järjestämisestä panostimme niihin ja hoidimme ne kunnolla. Periaatteessa asia on nyt niin, että maksamme valtiolle edelleenkin siitä, että hyvinvointialue laskee paikallista palvelutasoa. Sote-uudistusta tuskin enää saadaan peruttua, mutta valtionosuusjärjestelmän muutos on saatava pian.

Meeri Tengström

Kuntavaaliehdokas, Kustavi

Turvaako kunta koulutuksen ja metsien hiilinielun?

 Tietääkö lapsesi tai lapsenlapsesi, mikä hänestä tulee isona? Hyvä, jos ei tiedä. Ei hänen kuulukaan tietää. Lapsen kuuluu olla lapsi ja saada laadukasta opetusta. Lapsen kuuluu saada myös nauttia ympäröivistä metsistä, joista Varsinais-Suomen kunnat ovat kuuluisia ja joiden takia tänne myös muutetaan.

Jos kunnan varhais- ja perusopetuksella on julkisesti hyvä maine, se auttaa houkuttelemaan uusia asukkaita. Ikäryhmien pienentyessä uusien asukkaiden saaminen on entistä vaikeampaa. Hyvä maine tukee myös yritystoimintaa ja vahvistaa näin alueen taloudellista kasvua. Yritystoiminnan laajentuessa pitää kuitenkin ottaa huomioon luonto. Ei ole järkevää hakata hiilinieluna toimivaa metsää tuulivoimaloiden ja aurinkopaneelien alta. Niille on suunniteltava toiset asennuspaikat.

 Lupaan edistää koulun perustehtävän kirkastamista eli perustaitojen opettamista

Onnistunut opetus vähentää tulevaisuudessa kalliita korjaavia toimenpiteitä kuten sosiaalipalveluiden tarvetta. Koulutus on nyt kuntien pääasia, sillä se vie eniten euroja kunnan budjetista. Tämän vuoden alusta on kuntien vastuulle tullut myös kotoutumiskoulutus, joka mielestäni pitäisi nähdä uusien asukkaiden houkuttimena. Jokainen oppilas ja opiskelija ansaitsee mahdollisuuden kehittyä osaavaksi ja hyvinvoivaksi järki-ihmiseksi, joka osallistuu aktiivisesti yhteiskuntaan. Koulutus ehkäisee syrjäytymistä, vähentää eriarvoisuutta ja tukee turvallisen yhteisön rakentamista. Kuntapäättäjien on ymmärrettävä koulutuksen arvo investointina, joka luo pohjan kuntien elinvoimalle ja tulevaisuuden kilpailukyvylle.

 Lupaan ajaa luontoarvojen säilyttämistä rohkeammin

Kokoomuksen vaaliteemoissa korostetaan, että koulun tulee antaa riittävät luku- ja kirjoitustaidot sekä peruskäsitys yhteiskunnan toiminnasta. Jos oppilas ei saavuta lukutaitotavoitetta tai ikäluokan muita tavoitteita, on oltava mahdollisuus käydä oppivuosi uudelleen, ilman ”huonon” oppilaan leimaa. Koulun lisäksi teemoissa korostetaan luontokadon ratkaisemista ja luonnon monimuotoisuutta niin täydennysrakentamisessa kuin uusien alueiden rakentamisessakin. Itse näen metsien hiilinielun säilyttämisen tärkeimpänä luontotekona, josta ei saa tinkiä edes suuria kiinteistöveroja lupaavan kansainvälisen yhtiön edessä.

Johanna Vairinen-Salmela
suomen kielen ja psykologian opettaja, FM
Livian yhtymävaltuuston jäsen, varavaltuutettu, koulutuslautakunnan varajäsen
Paimion kuntavaaliehdokas

NEUVOLAT VAHVEMMIN LAPSIPERHEIDEN TUKENA

Tiesitkö muuten, että neuvolajärjestelmä on suomalainen keksintö?

Neuvola on yksi niistä perheiden palveluista, jota on saatava jatkossakin lähipalveluna. Äitiys- ja neuvolapalveluiden resurssit on turvattava – onhan kyseessä tärkein perheen ensivuosien kontakti. Neuvola on myös paikka, jossa perheiden haasteet on uskallettava nostaa esiin. Neuvoloissa tarvitaan lisää eri riippuvuuksien tunnistamista.

Neuvolapalveluiden on toimittava saumattomasti osana laajempaa perhepalveluiden kokonaisuutta.

Me kaikki vanhemmat tarvitsemme joskus tukea vanhemmuudessa ja kasvatuksen kysymyksissä. Liian monet yrittävät omin avuin selvitä haasteiden kanssa yksin. Perheiden matalan kynnyksen kasvatusapuna toimiva ns. supernanny-toiminta on otettava käyttöön Varhassa.

Vanhemmuutta vahvistavan ja ennaltaehkäisevän supernannyn tavoitteena on kasvatusavun kautta parantaa perheiden elämänlaatua ja hyvinvointia. Kasvatusalan ammattilaisten tuottama palvelu olisi suunnattu pääasiassa alle kouluikäisten lasten perheille.

Siinä missä vanhemmat saavat usein vertaistukea lähipiiriltä ja netin keskustelupalstoilta, neuvoloita on vahvistettava koko lapsuusiän palvelukokonaisuutena. Lisäksi on varmistettava, että jokainen perhe tietää minkälaista lasten, nuorten ja perheiden tukea Varhassa on saatavissa. Varhassa on kehitettävä neuvolapalveluiden ja kolmannen sektorin toimijoiden välistä yhteistyötä.

Perheen vanhempien on ymmärrettävä digilaitteiden vaikutus varhaiseen vuorovaikutukseen ja turvallisuuden tunteeseen. Vanhempien kännykkäriippuvuus vaikuttaa koko perheeseen. Olemme paikalla, mutta emme läsnä.

 Neuvolan rooli hyvinvointipalveluiden ytimessä on keskeinen, mutta sen on kehityttävä ajassa eläen!

Katriina Hiippavuori

Kunta- ja aluevaaliehdokas, Masku

Oppimisen tuen uudistus

Hallitus on säätänyt oppimisen tuen uudistuksen, joka tulee voimaan elokuussa 2025. Uudistuksen myötä entinen kolmiportainen tuki jää historiaan. Tavoitteena on, että lapsi/nuori saa tukea mahdollisimman varhain ja ensi sijassa omassa opetusryhmässään. Samaan aikaan opettajien vastuu tukitoimien toteuttamisessa kasvaa. Uudistuksella hallitus tavoittelee työrauhan, kouluhyvinvoinnin sekä oppimistulosten paranemista.

Uudessa oppimisen tuessa tukimuodot jaetaan ryhmämuotoisiin ja oppilaskohtaisiin. Jokaisen opettajan tulee suunnitella opetuksensa jatkossa siten, että huomioi ryhmiensä erityistarpeet ja opetuksessaan tukee niitä. Tämän voi toteuttaa monin tavoin, kunhan pidetään huoli siitä, että tarpeellista tukea järjestetään. Opetuksen järjestäjälle tulee velvollisuus varata tietty resurssi ryhmäkohtaisiin tukimuotoihin. Resurssi on 0,122 x koulun oppilasmäärä, mikä tarkoittaa 400 oppilaan koulussa 49 tuntia ryhmäkohtaista tukea normaalien tuntien lisäksi/yhteyteen. Mikäli ryhmäkohtainen tuki ei riitä, tulee oppilaalle järjestää oppilaskohtaista tukea joko säännöllisesti erityisopettajan tai erityisluokanopettajan pitämänä. Lisäksi osana uudistusta yleisopetuksen ryhmissä saa jatkossa olla maksimissaan viisi oppilaskohtaista tukea saavaa oppilasta.

Uudistuksen rahoituksena kunnille kohdennetaan jatkossa pysyvästi 100 miljoonaa euroa vuosittain. Rahoitus on tarkoitettu pääosin ryhmäkohtaisten tukimuotojen järjestämiseen sillä oppilaskohtainen tuki korvaa entisen tehostetun tai erityisen tuen eikä siten ole uusi velvoite kunnille. Oman kotikuntani Kaarinan osuus valtion uudesta tuesta on vajaat 700 000 euroa ja sillä pitäisi saada uusia tukitunteja melkein 350. Koska tämä raha kuitenkin maksetaan kunnille valtionosuuksina ilman korvamerkintää, on uusilla kuntapäättäjillä merkittävä rooli valvoa, että rahat käytetään uudistuksen rahoittamiseen ilman että ne katoavat kunnan kassaan tai jo olemassa olevien tukimuotojen rahoittamiseen. Huhtikuun vaaleissa tehdään siis isoja ratkaisuja lasten ja nuorten tulevaisuuden eteen. Kokoomus puolueena on valtiotasolla halunnut panostaa peruskoulun oppimistulosten paranemiseen, nyt äänestäjien ja valittujen päättäjien pitää huolehtia siitä, että tämä halu toteutuu.

Tuen uudistuksen konkreettisessa järjestämisessä on opetuksenjärjestäjillä vielä paljon epäselviä asioita ja siihen liittyviä tarkentavia ohjeistuksia sekä opetussuunnitelmamuutoksia tehdään parhaillaan. Opettajien koulutusta voidaan kunnolla järjestää vasta kun kaikki faktat, tai ainakin enemmistö niistä, on selvillä. Joten tilanne ei ole vielä lähimainkaan valmis, ja yksityiskohdat tulevat vielä muokkautumaan. Mutta se on jo selkeää, että kun uusi lukuvuosi kouluissa alkaa elokuussa 2025 tulee koulutuksen järjestäjillä olla valmiina valtion rahoittaman uuden määrärahan verran uutta resurssia ryhmäkohtaisen tuen järjestämiseen. Tästä pitää kuntapäättäjien pitää viime kädessä huoli ja kysellä aktiivisesti asian perään.

Hanna Sirkiä

Kuntavaaliehdokas, Kaarina

Kuppi nurin asumispalveluissa

Hallitusohjelmamme kannustaa meitä pärjäämään pidempään omissa kodeissamme. Oma koti kullan kallis on kaunis ajatus, mutta ei aina arkipäivän realismia vanhenevan väestön kohdalla.

Jossain vaiheessa emme enää selviydy kotona itsenäisesti tai läheistemme tuella. Tulee aika kääntyä yhteiskunnan tarjoamien palveluiden puoleen. Hyvinvointialueen velvollisuutena on hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti tarjota meille kotona pärjäämistä helpottavia tukipalveluita. Tämä ei kuitenkaan toteudu, koska hyvinvointialueiden taloudelliset- ja henkilöstörahkeet eivät vain riitä. Syntyy epävarmuuden ja turvattomuuden kierre, koska oma koti ei ole enää turvasatama ja edessä on muutto. Aletaan selvittää, mistä löytyy sellainen asumismuoto, jossa iäkäs ihminen pystyy elämään turvallisesti. Onko uusi koti yhteisällisessä asumispalvelutalossa vai tarvitseeko iäkäs ja sairas ihminen jo ympärivuorokautista hoivaa? Pääseekö jonoon ja milloin?

Asumispaikkoja on Hali ry:n selvityksen mukaan tarjolla Suomessa noin 2200 yksityisillä palvelumarkkinoilla. Ilmeisesti hyvinvointialueet, kuten ei Varsinais-Suomen hyvinvointialuekaan, tätä potentiaalia käytä, vaan jonossa olevat ohjataan Varhan omiin asumispalveluihin niiden vapautuessa.

Näin ei voi jatkua. Heitän kysymyksen. Mitäpä jos kääntäisi nykyisen asumisprosessin ylösalaisin ja pohtisi, mikä on niin palvelujärjestelmän kuin iäkkään, tukea tarvitsevan ihmisen ja hänen läheistensä kannalta oikeasti vaikuttavaa? Mitä, jos painopistettä siirrettäisiin ihan aidosti lupausten ja linjausten mukaisesti kotona asumisen tukemiseen antamalla tähän todella riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit? Tämä tapahtuisi iäkkään henkilön hoivan ja hoidon tarvetta ajatellen riittävän ajoissa, suunnitelmallisesti sekä hyödyntämällä taitavasti sekä julkista että yksityistä palvelutuotantoa.

Minusta painopisteen siirtämistä kannattaisi vakavasti pohtia.

Raili Hilakari, varatuomari, väitöskirjatutkija

Alue- ja kuntavaaliehdokas (kok)

Perhekeskukset – avain perheiden hyvinvoinnin turvaamiseen

Ensimmäiset aluevaalit keskittyivät pitkälti terveyspalveluihin ja ikääntyneiden hoivaan, mutta perheiden peruspalvelut jäivät keskusteluissa sivurooliin. Nyt huomiota tarvitsevat lapset, nuoret ja perheet, joiden hyvinvoinnin tukeminen edellyttää matalan kynnyksen palveluita ja ennaltaehkäisevien toimien lisäämistä. Uudella valtuustokaudella päättäjien on ymmärrettävä, että perhekeskukset ovat tuotava vahvemmin kehitettävien palveluiden eturintamaan. 

 Hyvinvointialueet vastaavat laajasti perheiden palveluista, kuten neuvoloista, oppilas- ja opiskelijahuollosta, lastensuojelusta, perhetyöstä sekä perus- ja erikoistason mielenterveyspalveluista.

Nämä kaikki toiminnot on koottu perhekeskuksiin, joita Varsinais-Suomen hyvinvointialueella toimii kahdeksan. Parhaimmillaan perhekeskukset toimivat siis yhteistyön alustoina, jossa ongelmat ratkaistaan kokonaisvaltaisesti ja tehokkaasti. Joustavuutta palveluihin tuo moniulotteisuus, sillä perhekeskuksen palvelut koostuvat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten verkostojen lisäksi kuntien, järjestöjen ja seurakuntien palveluista. Näitä täydentävät vielä fyysiset kohtaamispaikat ja digipalvelut.

Lapsiperheiden kotipalvelusta säästettiin 1990-luvun laman seurauksena, eikä sitä ole saatu palautettua samaan tasoon, vaikka lapsiperheillä on ollut vuoden 2015 alusta lähtien oikeus kotiapuun ilman lastensuojelun asiakkuutta. Perheiden on todettu huomaavan tarvitsevansa tukea liian myöhään, sillä kehittyvää tilannetta saatetaan seurata pitkäänkin, ennen kuin ryhdytään hakemaan apua. Lasten kasvaessa olemassa olevat ongelmat kasvavat, vaikeutuvat ja monimutkaistuvat. Usein tässä kohtaa vanhempien huoli herää, kun käytössä olevat omat keinot eivät enää riitä. Aika usein tässä kohtaa ollaan jo lastensuojelun asiakkaana.

Hyvinvointialueellamme on sitouduttu perheiden perustason palveluiden vahvistamiseen vuosina 2025-2027. Konkreettisena tavoitteena on vähentää huostaanottojen ja sijoitettujen lasten määrää sekä kasvattaa perhehoitoa suhteessa laitoshoitoon. Tavoite tulisi ennen kaikkea nähdä panostuksena ennaltaehkäiseviin perheiden palveluihin. Perhetyö ei ole vain lastensuojelua, vaan sen tarkoitus on ehkäistä lastensuojelun tarvetta tukemalla vanhemmuutta ja arjen sujumista jo varhaisessa vaiheessa.

Meidän tulisi vahvistaa perhetyötä laajemmalla ammattilaisten verkostolla kuin on suunniteltu ja palauttaa perhetyö kokonaisuudessaan peruspalveluihin. Tämä edellyttää:
✅ Riittäviä resursseja hyvinvointialueilta perhekeskusten kehittämiseen.
✅ Järjestöjen toimintaedellytysten turvaamista, esimerkiksi avustuksilla ja tiloilla.
✅ Lainsäädännöllisiä muutoksia, kuten perhekeskusten mandaatin vahvistamista lastensuojelulain kokonaisuudistuksessa.

Onko meillä rohkeutta tehdä päätöksiä, jotka todella tukevat perheitä? Perhekeskusten vahvistaminen on yksi tärkeimmistä keinoista rakentaa hyvinvoivaa ja kestävää yhteiskuntaa. Nyt tarvitaan enemmän tekoja ja vähemmän sanoja – perheiden tukeminen ei voi odottaa.

Krista Lahtinen

Aluevaaliehdokas, Varsinais-Suomi (Turku)

Puolueiden lupaukset koulutukselle

 Kävin läpi muutamien puolueiden kuntavaaliohjelmia koulutavn osalta. Mitä tällä kertaa luvataan? Yleisnäkymä oli positiivinen yllätys, sillä koulu oli saanut valtavasti palstatilaa ja asiaa oli ilmiselvästi ajateltu. Johtunee siitä, että kuntien budjetista valtaosa menee opetus -ja kasvatusasioihin.

SDP haluaa oppimistulokset nousuun, turvallisia ja terveitä oppimisympäristöjä, sekä luokkien oppilasmääriä pienemmiksi.

Kokoomus haluaa jokaiselle laadukkaan oppimispolun, terveellisen ja turvallisen koulun, sopivat ryhmäkoot ja työkalut häiriökäyttäytymiseen. Plussa kokoomukselle siitä, että mainitsivat myös sen, että opettajien ääntä tulisi kuunnella.

Vasemmistoliitto haluaa turvallisen ja terveen koulun, resursseja lisää ja ryhmäkoot pienemmiksi.

Keskusta kysyy, haluammeko syöttää lapset susille ja on huolissaan koulukyydeistä. He puoltavat pieniä maalaiskouluja, mutta hekin haluavat kohtuulliset ryhmäkoot.

Perussuomalaisten mielestä kielten kirjo ja heikko suomenkielen osaaminen johtaa kaaokseen ja heikkoihin tuloksiin kaikkien osalta.

Kaaokseen ei sentään mennä, sillä siellä on niin kovia ammattilaisia töissä, että vaikka työnkuva vaihtuu koko ajan, on homma raudanlujasti hanskassa. Sirkus voisi olla kuvaavampi sana. Mutta ajatus on oikea ja he lisäävät vielä, että inkluusio ilman resursseja ei onnistu.

Mitä opettajat haluavat?

He haluavat turvallisen ja terveen työpaikan, luokkakoot pienemmiksi, ja resursseja.

Kaikki ovat siis samaa mieltä.

Ongelmana on isojen lähiöiden luokat, joissa maahanmuuttajataustaisten määrä lähentelee 80-90 prosenttia. Tämäkään ei vielä olisi ongelma, elleivät nämä oppilaat olisi tulleet maahan vasta muutama vuosi sitten. Kielitaito on niukka ja oppiminen on haastavaa. Valmistava opetus suoltaa ulos oppilaita, joiden kielitaito ei missään nimessä riitä selviytymään koulutyöstä.

On aivan sama, opetetaanko luokassa, avokonttorissa, metsässä tai etänä, jos luokkakoko on liki 30 ja 80% on tullut Suomeen viime kesänä. Siinä opettaja vetää koulupäivän opetussuunnitelman mukaan tinkimättä asiasisällöstä, opettamalla saman asian kertomalla, lukemalla, piirtämällä, askartelemalla, viittomalla, laulamalla, tanssimalla ja google-kääntäjällä, jotta asia opitaan.

Lisäpalkkaa ei tule, helpommallakin pääsisi vaikka susia pelkäämällä vähän kauempana. Mutta jokin ammattiylpeys ja ymmärrys siitä, että lapsen tulevaisuus on hänen käsissään, saa opettajan jatkamaan seuraavaankin päivään, sillä kyseessähän on selviytymisestä päivä kerrallaan.

Yksinkertaisin ja nopein ratkaisu tähän olisi ryhmäkokojen pienentäminen. Hitaampi mutta pitkäkestoisempi ratkaisu olisi asuntopolitiikan organisoiminen niin, että maahanmuuttajataustaiset perheet asuisivat tasaisesti ympäri kaupunkia ja luokissa olisi korkeintaan 50 % suomi toisena kielenä opiskelevia.

Turku on myös käyttänyt rahaa perusopetukseen vähiten isoista kaupungeista.

Niin tai näin, kuntavaaliohjelmat ovat aina olleet lillerilalleri-kamaa. On helppo sanoa, että kaikille laadukas koulutus ja terve ja turvallinen oppimisympäristö. Vaikeaa on mennä sinne ei-terveeseen ja turvattomaan tilaan esittämään äärimmäistä selviytyjää ja yrittää opettaa ja kasvattaa lapsia niin, että ” kaikilla on mahdollisuus täyteen potentiaaliin” ( OPS 2016). LOL.

Toivottavasti puolueväet kykenevät katsomaan opettajia silmiin neljän vuoden jälkeen.

Maarit Korhonen, luokanopettaja

Kuntavaaliehdokas, Turku